#lifegoeson

Ei, mä en ole tällä kertaa lainkaan pahoillani siitä, etten oo postannu. En liioin joulusta enkä uudesta vuodesta, leivonnaisista puhumattakaan. Jo pitkään haaveena on ollu blogiton elämä. Elämä ilman vähäisen valon ja kuvien kans tappelemista, riittämättömyyttä itelleen ja jatkuvaa stressiä. Blogin kirjoittaminen muuttui talven tullessa ärsyttäväksi. Postauksia tuli harvoin, taso oli alhaisinta mahollista ja tekeminen pakkoa. Miksi jatkaa?

Kun uusi vuosi vaihtui, päätin, että tää on nyt tässä. Elämä on alkanut täällä Oulussa rullaamaan mahtavaan malliin, ja äitin sanoja lainaten "täällä on uus elämä". Tällä kertaa mun uuteen elämään ei kuulu blogi. Muutto ja uus koulu, ei kahta muutosta ilman kolmatta.

Kolme vuotta, puolet siitä tässä blogissa, saa riittää mulle. Vaikuttaa vähän siltä, että kun yks bloggaaja lopettaa, niin seurauksena on domino, jolloin lopettajia voi tulla kymmeniä. Moni mun seuraamista blogeista on loppunu, ja pysyny poissa. Tuntuu, ettei blogit oo enää ns. "muodissa", tarkotan tällä sitä, että lukijakunta on pienentyny, eikä kommentoijiakaan ole enää kuin ne muutamat vakituiset. Huomaan aktiivisuuspuutteen myös itsessäni. Miten asiakaspalvelutyötä voi tehdä ilman asiakkaita? Mikä on kirjasto, jossa ei ole kirjoja? Sama pätee blogiin, ei sisältöä ilman vuorovaikutusta lukijoiden kanssa.

Mun joulu meni ihan kivasti. Uuden vuoden vaihe taas oli aivan mahtava aatonaatosta siihen viikonloppuun saakka. Näin rakkaimpia ihmisiä ennen tätä tammikuun ruljanssia, joka alkaa huomenna. Kaks viikkoa bussilla kuljeskelua eestaas. Ja niinkun kaikille on jo varmaan selvää, sen jälkeen Englantiin.

Siinä jotain etukäteistietoa mun elämän jatkumisesta. Mua tuskin tulee täällä näkymään, mutta jätän tän blogin julkiseks niin voitte käydä kurkkimassa aina välillä, tai voitte katella vuita vanhoja reseptejä. Kiitos vielä kaikille mukana olleille <3

Huippua uutta vuotta 2015 !

Moi moi,

Teresa

#lifegoeson

SE OIKEA HUONE

Yks jännä etappi on taas ohi. Kaikki tavarat paikoillaan, ollu jo lähes viikon. Uuteen kouluun tutustuminen hoidettu, toikkarit saatu käteen. Seuraavaks joulu. Sen jälkeen uusvuos, varmaan Venlalla. Sitten pari viikkoa kaverilla käyden samalla Limingan koulua. Sen jälkeen Englantiin. Helmikuussa alotan uuessa koulussa. Sitten elämä rauhottuu, ei ole enää mitän isoa odotettavaa.

Otin just kuvia täältä uuesta huoneesta. Leivoin myös jouluksi yhen kakun. 

Kurkataanhan sitten tänne huoneeseen! Jaan sen mun pikkusiskon kans, tosin huoneessa on vaan sen sänky ja nukenrattaat.

Heti oven avattuaan törmää tällaiseen näkymään. Ihan oikealla on tuttu kapea lipasto, sen jälkeen näkyy pikkusiskon sänky, työpöytä ja mun sänky.

Tarkennetaan vähän oikealle, jossa nälyy mun reppu, kapea lipasto ja ne nukenrattaat.

Lipaston päällinen näyttää tällä hetkellä tältä. Saatuja joulukortteja ja tuikku. Kuten tästä kuvasta huomaa, lipaston vieressä on kaapisto.

Tämännäköinen kaapisto siis. Toisessa ovessa on laminan juliste ja kaapin päällä näkyy jouluvalot ja muutama kehys.

Sitten kurkataan hieman tarkemmin vasemmalle, eli työpöydän suuntaan.

Joululahjaksi saatu punanen purnukka, tyttötontut ja rippilahjaksi saadut kastehelmituikkukupit saa nyt ajaa joulukoristeiden virkaa.

Työpöydän alla taas on muutama lehtikotelo ja random pussi.

Työpöydän ja sängyn välissä on pieni yöpöytä. Pikkuveljen tekemä jakkara toimittaa sen virkaa ja takana pilkistelee toisen pikkuveljen piirtämä Aku Ankka - taulu.

Siinähän se nyt kaikenkaikkiaan oli! Tänä vuonna oon havahtunu siihen, että jouluun on enää alle viikko. Ja blogissa ei ole ainuttakaan joulupostausta. Voinko pistää syyn muuton niskoille?

Toivottavasti tavataan vielä ennen joulua, mutta jos ei, niin rentouttavat joulut teille! Ollaan kuulolla!

// muut huonepostaukset löydät tästä ja tästä. Myös viime joulun huonepostaus löytyy, kurkkaa se täältä.

VIIMENEN YÖ

Siis se on vaan niin vaikee uskoa. Kauan toivottu, kauan odotettu, kauan kailotettu. Muutto. Ei pelkästään uuteen kotiiin vaan muutos myös mun elämään. Voi alottaa ihan alusta. Kukaan ei tiedä musta mitään uuessa koulussa, mulla ei oo mitää leimaa otassa, kellään ei oo tiettyä ajatusta musta, ennen ku ne tutustuu muhun. Vau.

Varpaista kihelmöi sormiin asti. Jalat ei vaan pysy paikoillaan ja kasvolihakset on jumissa hymyilemisestä. Ääni on käheä. Se huutaminen ei tainnu olla hyvä idea asiakaspalvelutyön puolesta. Maailma levenee ja rajana on vaan ei mikään. Sydän pomppaa rintakehästä ja iloa tuntuu olevan kaikille. Se ulottuu avaruuteen saakka. En taia kestää. Miten minä? Kysymys, jonka oon esittäny parin edellisen kuukauden aikana biljoona kertaa. "Sää todellakin ansaitset sen ottaen huomioon mitä oot käyny läpi." Mutta minulle se ei ole syy. Se on tärkeääkin tärkeämpi kokemus. Tämän muutoksen ei pidä olla korvaus kokemuksille. Mutta silti uskon ansaitsevani sen.

Tänään bussipysäkillä nuori nainen jutteli mulle. Siitä tuli tosi hyvä fiilis. Ensyö on viimenen yö täällä vanhassa kodissa. Viimestä kertaa lähen huomen aamulla tuosta pihasta.

Tietokone ja monet muut tavarat on jo viety uuteen paikkaan. Sen takia tää teksi tulee julki kirjaston koneelta. Ja ilman kuvia. Mua jännittää. Nyt pitää jättää hyvästit talolle, joka on toiminut mun kotina kymmenen vuotta. Ei oo helppoo.

Seuraavan kerran kirjotan uudessa paikassa, kuvien kera. See ya!

THINKING ABOUT

Nyt on käyny sellanen juttu, että ollaan jo aika pitkällä tässä muuttoprojektissa niin kaikki kakku - ja piirakkavuoat on jo siellä seuraavassa kodissa. Ois pitäny hoksata aiemmin, että oisin voinu viime viikonloppuna leipoa.

En oikeen tiiä tällä hetkellä, että mitä mieltä oon tästä muutosta. Todella ahdistunu olo välillä. Viikkoon jolla muutetaan sängyt, astiat, pyykkikone ja kaikki muu tarpeellinen, on kaks viikkoa. Voitteko käsittää? En tiiä onko se hyvä vai huono juttu. Tai että onko siihen pitkä vai lyhyt aika.

Lunta on satanu jo pariin otteeseen. Toivottavasti saadaan valkea joulu. Siihenki enää 27 päivää. En tunnusta omaavani Days Left Widgettiä alotusnäytöllä ties kuin tyhmille asioille. Syyslomalla kävi ajatus joulukalenterista, mutta sillon aattelin että joulukuuhun on vielä tosi pitkä aika. Kuinka ollakkaan, nyt mulla on kolme päivää aikaa keksiä jotain. Idiksii?

Pariviikkoa sitten varmistu myös mun matka Englantiin, Olgan kans. Kyseessä on yks Comenius projekti, johon helmikuussa 2014 meillä olleen Amyn vierailukin liittyi. Meiän matka tehään tammikuussa 2015, joten siitä lisää lähempänä. Mutta voin kertoo, etten oo ikinä käyny ulkomailla (ruotsia nyt ei vaan lasketa), en oo ikinä lentäny, en käyny edes Helsingissä. Joten tää tulee olemaan jättisuuri juttu.

Kaikki kuvaus, postauksien suunnittelu ja toteutus tuntuu pakkautuvan viikonlopuille valon ja ajan puutteesta. Siinä mielessä talvi on tosi ärsyttävää aikaa. Onneks viimestään helmikuussa alkaa päivät pitenee, kevätlukukausi uuessa koulussa ja muuttokin sillon jo ohi. Elämä kai palaa helmikuussa ennalleen. No tuota nyt en uskonu itekkään XD

 Ensviikko on täynnä tohinaa. Pari koetta, kuntotestit, joulushoppailua, itsenäisyyspäivä (siis MITÄ?!) ja hengailua Venen kans. Sitten alkaakin jo viikko, joka nukutaan patjalla.

 Muutamia jutskuja oon ostellu tässä parin viime kuukauden aikana. Mm. kuvissa näkyvät paidat ja uudet talvikengät.

Näkyillään!

BAKING CHEESECAKE IN THE VIDEO

VIHDOIN! En oo ikinä saanu videota tähän pisteeseen, ja nyt voitte vaan kuvitella tätä tunnetta. Ei siinä menny ku melekee puoli vuotta, mutta parempi myöhään ku ei millonkaan, eiks niin? HA, nauttikaa! Ja kertokaa toki, jos oikeesti nautitte :D

Tässä linkki videoon, koska en saanu upotettua sitä tähän tekstikenttään. CHEESECAKE VIDEO.

// jäääääääätävän isot kiitoksen Venlalle kuvaamisesta, kampauksesta ja kärsivällisyydestä, oot huippu!

ISÄNPÄIVÄCEIKKIÄ

Tein viikonloppuna isänpäiväkakun. Alkuun mulla oli vähän ongelmia kakkupohjan kanssa, koska en löytänyt mistään tumman kakkupohjan ohjetta vuokaan, jonka halkaisija on 20 cm. Useimmissa linkeissä, jotka klikkasin auki, oli ohje kolmen munan vaaleaan kakkupohjaan. Ne oli 18 cm vuokiin. Kolmen munan pohja ei todellakaan ois riittäny köörille, joka kävi kakun kimppuun isänpäivänä.

Päätin äitin rohkasemana ottaa riskin. Netissä väitettiin, että neljän munan pohja tulee yli 20 cm:n vuoasta, mutta minä pistin hanttiin. Ja oikeassa olin ;) Tein pohjan edellisen reseptipostauksen vadelmasuklaakakun pohjan ohjeen mukaan. 

POHJA

4 kananmunaa

1,5 dl sokeria

1,5 dl vehnäjauhoja

3/4 dl tummaa kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

VATKAA MUNAT JA SOKERI KUOHKEAKSI VAAHDOKSI, SEKOITA KUIVAT AINEET KESKENÄÄN JA LISÄÄ SEOS VAAHTOON VAROVASTI NOSTELLEN. KAADA SEOS KAKKUVUOKAAN ( HALKAISIJA 20 CM.). PAISTA UUNIN ALIMALLA TASOLLA, 175 ASTEESSA N. 30 MIN.

Leikkasin kakuun kahteen osaan, kostutin ja laitoin täytteeksi n. 2,5 dl kermaa (vatkasin yhteensä 5 dl, koska jaoin kerman puoliksi ja lisäsin sokerin kuorrutukseen tulevaan puoliskoon) johon sekoitin 500 grammaa maustettua vaniljarahkaa. Laitoin myös mansikoita. 

Voin kyllä todeta olevani tyytyväinen tähän kakkuun. Kokosin kakun lauantaina ja koristelin sunnuntaina. Näin se sai makustua jääkaapissa yön yli.

// kuvien kanssa oli ongelmia; lauantaina kakku valmistui niin myöhään, etten koristelujen jälkeen olisi voinut ottaa siitä kuvia, koska ulkona olisi ollut jo niin pimeää. Sunnuntainakaan valoa ei ollut mielestäni tarpeeksi. Ja uskomatonta, mutta totta kylläkin, kaikki pystykuvat suoraansanottuna epäonnistu.

/// viimevuoden isänpäiväkakun löydät täältä.

IT'S TIME TO MOVE ON

Viimepäivinä muistot on saanu mut itkemään. Saatta toki johtua tästä hormoonimylläkästäki, mutta nykyään mietin koko ajan että kaikki on niin lopullista. Kohta en nää tätä näkymää joka kouluaamu, niin kuin nyt. Kohta mä en toimi tässä järjestyksessä, en näissä maisemissa, en näien ihmisten keskellä. Oon lähestulkoon yksin ainakin näin aluksi, uusien ihmiset luona, aivan tuntemattomissa tiloissa, uusissa ympyröissä. Pelottaa lähinnä.

Oon silti onnesta sekasin. Yhtäkkiä saatan irvistellä, ruveta itkemään tai huutamaan, nauraa ja kaikki vaan johtuen siitä, että tajuan pienen osan siitä mitä tuleman pitää. Elän jatkuvassa jännityksessä. Olis jo joulukuu 15. Ois jo joulu. Ois jo uus vuos. Ois jo tammikuun toinen. Ois jo tammikuun 27. ja 28. Ois jo helmikuun ensimmäinen. Jokainen nuista edellämainuista päivistä tietää jännitystä, jotain uutta, muutosta, tuntematonta, hallistematonta iloa, onnea ja innostusta, kyyneliä, kaupuuta, suunnatonta määrää tärkeitä sanoja. 

Tunneskaala jota tunnen tätä tekstiä kirjoittaessani on kirjava. Älyykkyysosamäärä on varmaan -7789 koska en ymmärrä. Menee yli hilseen.

Tekis mieli mennä Ideaparkin käytävälle polvilleen, avata suu isolle ja huutaa, huutaa kovaa, että me.... ME MUUTETAAN!!! TAJUATTEKO TE??!! MÄÄ EN!!!

Mahanpohjassa tuntuu jatkuva möykky. Iloiloilo. Jännitys. Onni. Hyppelen kaupassa kuuluvan musiikin tahtiin ja hymyilen kaikelle, kaikille. Hymyilkää tekin, me muutetaan, iloitkaa tekin, tää on niin hyvä tunne.

Haluan elää entistäkin kovempaa nää päivät, näitä ei kohta oo. Kaikki mitä nyt tapahtuu on kuukauden päästä vaan mun päässä, ei oo mahollista elää niitä uuestaa. Avatkaa suu, antakaa jalkojen liikkua, halatkaa, hyppikää, tunnustakaa rakkaus, huutakaa että ootte ilosia, naurakaa, älkää välittäkö pikkutyhmistä epäkohdista, sillä kaikki on täydellistä. Nyt. Sanon päässä itselleni.

Kun tän kirjottaa, se alkaa tuntumaan todellisemmalta. Ihan kun yrittäs omaan päähän takoa että ymmärrähän jo, tää kaikki tapahtuu oikeesti.

Saatan ylireakoia, mutta näi mää sisäistän tän tiedon. Se sisäistämine on vaan aika alkuvaiheessa. Saan varmasti vielä monta hysteeristä tajuamiskohtauksia. Yks tuli sunnuntaina. Olin yksin omassa huoneessa, siivoilin ja kirjottelin. Yhtäkkiä aloin itkee ja nauraa yhtäaikaa, käsittämätöntä, aattelin vaan. Hymyilin iteksee, itkin ko olin käsittämättömän ilonen. Törkeen iso juttu. Vois verrata vaikka kaveriin, jolle 1D on elämä, ja kun se saa enskesän keikalle liput, se menee oikeesti sekasin. Siis se on sekasin monta päivää, siihen asti ku the day koittaa, vielä sen jälkeenkin. Kun tää kaikki mulle varmistu, menin sekasin. Ja kun ite luen tätä tekstiä läpi, voin todeta että oon vieläkin, monta kuukautta.

Vielä en kerro, että milloin ja minne me muutetaan, mutta ajattelin, että voisin kertoa fiiliksistä kun hetki koittaa, ja muutenkin asioista joita päässä liikkuu muuttoon liittyen. Oon muuttanu elämäni aikana monta kertaa, mutta oon ollu sillon niin pieni, etten muista niistä juuri mitään. Edellisen kerran muutettiin n. kymmenen vuotta sitten, tähän taloon, josta me aivan kohta lähetään. 

  // oli helpottavaa lukea teiän kommentteja edelliseen postaukseen, kiitos niistä valtavasti!

/// kuvat on yheltä viikonlopulta, kun Venla oli meillä yötä ja panostettiin aamupalaan.

VIIMEINEN...

... tätä kuuta.

Ei ikinä, siis ei ikinä, mulla ole blogihistoriani aikana ollut näin pitkää taukoa kirjoittamisesta. Ja sen tuntee, kun alkaa kirjottaan, että sormet vaan alkaa pomppimaan hallitsemattomasti näppäimistöllä ja tekstiä syntyy 26 riviä sekunnissa.

Oon välillä miettinyt tuskastumiseen asti suuntaa johon lähtisin tään blogin kans. Tuntuu etten vaan pysty siihen mihin ite haluaisin. Kuukauden aikana oon ehtiny kaivata leipomista useaankin otteeseen, mutta tukahduttanut sen kaipuun letuilla, pannareilla ja kääretrtuilla. Kakkuja mä haluan tehdä, nyt varsinkin kun sain uuden irtopohjavuoan. 

Välillä tuntuu että kaikki muut leivontablogit on paljon parempia ja tarpellisempia ku tää mun. Mihin tätä muka enää tarvii? Toisaalta, silti haluan tehä tätä.

Ens kuussa tapahtuu isoja asioita. Kaikki vaan tapahtuu liian nopeeta, silti jouvun vielä oottamaan. Ja niin tekin, koska vielä en paljasta mitään.

Leivoin viimeviikonloppuna pikkuveljen synttäreille skeittikakun. Oli hauska kokeilla jotain erilaisempaa.

On mukava olla täällä taas. Aion jatkaa niin kauan kun hyvältä tuntuu.

Lähen tänään Ouluun. Toivottavasti ehtisin värkätä sen videon parissa josta mainitsin jo aiemmin.

En lupaa tän blogin suhteen mitään, ettette joudu pettymään. Nähdään pian! pus ♥

// toivottavasti joku vielä eksyy tänne......

VADELMASUKLAAKAKKU

Tässä vähän ajan sisällä on tullu pari muuttujaa mun ja blogin väliin. Viikko takaperin Venla oli meillä ja saatiin aikaan video. Editoin sitä sillon sunnuntaina ja kaadoin mehut tähän läppärille. Eipä toiminu enää. Maanantaina kaaduin meän laatoille ja satutin mun oikean käden, enkä voinu tehä sillä suunnilleen kolmeen päivään mitään. 

Nyt kuitenkin läppärin näppäimistö heräsi henkiin ja käsikin on paranemaan päin. Tässä suklaakakku viikon takaa. Näihinkin on ohjeita jos minkälaisia, mutta tässä yksi niistä lukuisista, olkaa hyvä!

POHJA
4 kananmunaa
1,5 dl sokeria
1,5 dl vehnäjauhoja
3/4 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta

VADELMATÄYTE
200g pakastevadelmia
3/4 dl sokeria
250g rahkaa

SUKLAAGANACHE

2 1/3 dl kuohukermaa

200g tummaa suklaata (45% kaakaota)

(ripaus suolaa)

kostutukseen omenatäysmehua

KUORRUTUS
vadelmahilloa
200g tummaa suklaata
1 dl kuohukermaa
halutessasi koristeeksi vadelma-valkosuklaata raastettuna
 

Valmista normaali, neljän munan tumma kakkupohja. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää siivilän läpi vaahtoon.

Laita vaahtoseos 2 l kakkuvuokaa. Minä tein 3 l vuokaan, mutta koska kakku pitää leikata kolmeen osaan, tuli siitä liian ohut. Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia.

Valmista vadelmatäyte. Höyrystä vadelmia kattilassa olevan kiehuvan veden höyryllä n. 2 minuuttia. Mausta sokerilla ja sekoita rahkan kanssa.

Sitten on ganachen vuoro. Tsekkaa ohjeet toimivaan ganacheen täältä. 

Leikkaa kakku kolmeen osaan. Kostuta alin levy ja levitä sille puolet kummastakin täytteestä. Tee sama seuraavalle kerrokselle. Kostuta myös päälimmäinen levy. Jos kakun valmistumisella ei ole kiirettä, laita se tässä vaiheessa jääkaappiin kostumaan ja makustumaan pariksi tunniksi.

Levitä hillo kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi. Se suojaa suklaata imeytymästä kakkuun. Kuorruta sitten kakku. Itse kuorrutin sen pienellä lisämäärällä suklaaganachea, joten sitä riitti vain kakun päälle. Laitan tähän kuitenkin ohjeessa olleen, "alkuperäisen" kuorrutuksen.

Kuumenna kuorrutuksen kerma kattilassa liedellä lähes kiehuvaksi. Lisää joukkoon paloiteltu suklaa ja sekoita tasaiseksi. Levitä kuorrutus kakun päälle ja reunoille.Koristele vadelma-valkosuklaalla.

Koska tein kakun 3 l kakkuvuokaan, siitä tuli hyvin ohut. Haasteeksi muodostui siis leikata kaikki kolme osaa minkää menemättä rikki. No niinhän siinä kuitenkin kävi, ja keskimmäinen levy oli reunoilta ehjä mutta keskellä oli reikä. Siksi kakku on tosi kalteva. Muistaapahan ainakin enskerralla! Ja sitähän varten mä näitä teen blogiinkin asti, ettette te tekis samoja virheitä ;DD

Ajattelin jatkaa kakkulinjalla ja tekasta tänäviikonloppuna lisää kakkuja. Syöjiä ainakin riittää....

Kivaa lauantai-iltaa! :)

// ps. miten saan editoituun videoon musiikin ja mistä? jos on ideoita niin heittäkääpä mulle! Saatatte sitte saaha vähä leivontavidiä ;)

MUN KOPPI

Ja jatketaan vielä hitusen näillä sisustusjutuilla! Huonepostaus siis tiedossa.

Jos haluat kurkkia mun huonetta ajalta, jolloin asuin vielä sisällä, niin klikkaappa tätä.

Asiaan sitten! Yritän mahollisimman loogisesti selittää mikä on missäkin, koska videomahdollisuutta ei ollut.

Otin kuvia huoneesta ennen, kun aloin sitä siivoomaan. Siinäpä se karu totuus käy ilmi. Rumahan se oli. Tämä näkymä kohtaa heti, kun ovesta sisään astuu.

Edelleen ovelta katsottuna, sängystä vasemmalla, on mun työpöytä. Jakkara ja tuikkukuppi ovat uusia. Ikeasta ja rippilahjaksi.

 

Kaks kuva takaperin näkyy hieman tämän lipaston laatikoita. Se sijaitsee siis ovesta katsottuna vasemmalla, työpöydän vieressä.

Siinä taas ennenjälkeen-kuvaa. Imuri on vielä huoneessa, mutta silti näky ei ole yhtä kamala kuin ennen-kuvassa!

Kaks kuvaa takaperin näkyy tämän hyllykön alempi hylly. Kaikki hyllyillä olleet kamat heivasin huoneesta kokonaan pois ja asettelin tilalle omia tavaroita. Tuikkukuppi, tuikut ja tulitikut ovat Pentikistä.

Heti ovesta oikealla löytyy mun koulureppu, jonka sain rippilahjaksi ja reinot.

 Kun siirtää katseen kengistä ylös, näkee tän pyykkipojan jonka vihdoin sain seinälle!

Sängystä oikealla on puunvärinen kaapisto,joka on täynnä petivaatteita ja makuupusseja. Samalla seinustalla on myös ekassa kuvassa vähän näkyvä kuntopyörä. Niissä ei ollut oikein kuvattavaa.

Tälläkertaa ei niin täydellinen huonepostaus! Mitä ootte mieltä huoneen muodonmuutoksesta?

Reipasta huomenna alkavaa viikoa!