vuosi 2013

Tämä vuosi alko myöskin mummulassa. Sen jälkeen tunnelmat synkkenivät ja lopulta alkuvuoteni muuttui pelkäksi mustaksi. Olin kadottanut elämäniloni enkä uskonut löytäväni sitä enää. En puhunut kenellekkään, tuskin kukaan huomasikaan. Päivät menivät eteenpäin taistellen ja kaikki tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta. Kunnes ensimmäisen kerran yhteiskunta tarjosi apuaan. Otin sen vastaan, mutten oikeasti halunnut vielä muuttua. Sen jälkeen asiat pahenivat, ja sain toisen kerran apua. Siitä oli sen verran hyötyä, että elämänilon etsiminen alkoi. Tahdoin olla kuin muut. Nuilla apukerroilla löysin ystävät, joita en missään tapauksessa antaisi taikka vaihtaisi pois. Olen heille kovaamattoman kiitoksen velassa.

Kesä tuli. Kassun rippijuhlat, unohtumaton Kajaaninreissu, päivät vyöryivät lämpiminä eteenpäin ja luulin olevani kunnossa. Kesän loppua kohti mentäessä lähdin pyörähtämään Kannuksessa, jonka muistan mahtavana pidennettynä viikonloppuna, jonka viimeinen yö tuotti pettymyksen. Sen seurauksena äiti hakikin minut Kokkolasta.

Koulu alkoi, paineet rynnivät päälle, enkä yhtäkkiä osannutkaan enää hallita elämääni. Koulu oli raskasta ja maailma tuntui taas pimenevän. Apu tuli kun sitä tarvittiin. Ensimmäistä kertaa huomasin, kuinka pitkä matka vielä oli oikean elämänilon löytämiseen. Kesän aikana yritin unohtaa, mutta se oli turhaa.

Jonkun aikaa meni ihan ok. Kunnes kuulin tämänhetkisestä uudesta, sillon tuntemattomasta rakkaasta ystävästäni ja huolestuin melkein kuoliaaksi. Millään muulla ei ollut väliä, kuin saada tämä tyttö aikuisten tietoon. Kun siitä kerroin, ei loppu ollutkaan niin mutkaton kuin minulla.

Huoli seirasi kuukauden verran, kunnes tiesin hänen olevan varmoissa käsissä. Olen iloinen, että tein sen minkä tein.

Loppuvuosi on mennyt vuoroin hyvin, vuoroin huonosti tietenkin. Hyvät jaksot pitenevät. Silti välillä tuntuu, kun minulta kysellään kuulumisia, että aina vastaus on " samaa p**kaa". On ihanaa että minulla on ystäviä jotka ymmärtää, jotka ei ymmärrä, mutta kummatkin omalla tavallaan osaavat olla tukena kyselemällä, olemalla kiinnostunut, kertovansa että välittää. Ja että he jaksavat odottaa sitä päivää, jota minäkin.

Joulu meni erittäin hyvin, mutta maiseman vaihdos uudeksi vuodeksi merkitsee aina vähän hankaluuksia. Niistäkin varmasti selvitään ystävien kera. Myös muu perhe on kärsivällinen.

Tämä vuosi on tuonut minulle kokemusta, jota minun ei välttämättä olisi ollut vielä hyvä kokea. Se on tuonut myös laajempaa näkökulmaa tästä maailmasta ja omasta elämästäni. Se on tuonut mahtavia ystäviä. Pääni on saanut takaisin järkevyytensä, ehkäpä kaksinkertaisena, kuin mitä se oli. Välillä mietin, että tämä vuosi olisi saanut jäädä pois. Silti, jos tätä vuotta ei olisi, olisin edelleen se tyhmä, hirveän nuori ja kokematon pieni naisenalku, joka pelkää muutoksia. Mutta kun minulta nyt kysytään mikä tai kuka olen, voin vastata, että olen tyttö, joka on nähnyt hänen nuoruutensa todennäköisesti pimeimmät puolet ja osaa käyttää niitä voimavarana tulevaan, tyttö joka auttaa oikeita ystäviään, tyttö joka pikkuhiljaa pääsi eroon täydellisyyden tavoittelusta, ei polta itseään loppuun. Tyttö joka laittoi asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Onnellisuus, terveys, ystävät ja perhe ja sitten vasta kaikki muu.

Nyt katson avoimin silmin tulevaan ja otan vastaan sen mikä minun pitääkin. Apu on viety pitemmälle, äidin kanssa välit ovat lähentyneet, opin puhumaan. Osaan olla kiitollinen siitä mitä minulla on, enkä vain ainaisesti havitella sitä, mitä minulla ei ole.

Toivottavasti teidän vuotenne on ollut hyvä. Ja toivottavasti vuosi 2014 tulee olemaan entistä parempi.

Kiitos, kun luette blogiani<3